Ylentäkäämme ahomaat!

Tutkimus on hätäkarjaisu luonnonläheisyyden puolesta

Tutkimusten mukaan ahomaat ovat varsivatuille ihanteellista kasvumaastoa.

Häly on korvatseisauttava Oxteenan yliopiston arakralogian luentosalissa 4623, vaikka tilaisuuden aiheena on mykkä luonto. Dosentti Richard-Hans Ketokeno näyttää yleisölle vinon pinon kohukäppyröitä uuden tutkimuksensa aineistosta. Käppyröitä, joiden viesti on selvä: lähiöityminen on tuhoamassa ahomaat.

"Nykytalouden kannalta kehitys on tietysti suotavaa", Ketokeno myöntyy, "mutta tietääkö moni arakralogikaan, että ahomaat tarjoavat hyvän kasvupaikan varsivatuille ja varsivatuille?" dosentti kysyy.

Ahomaat ovat siis katoamassa.

Tilaisuuden jälkeen dosentti jakaa ehdotuksia kehityksen pysäyttämiseksi. Aktivistinakin tunnettu Ketokeno ei säästele purkauksessaan: "On taisteltava vastaan: kerättävä jättimäinen nimilista ja huudettava kadulta iskeviä lauseita!" hän jyrähtää.

Ehkä dosentilla on jo sopiva iskulause mielessä? "Kyllä sitä on mietitty: esimerkiksi 'Himpun limpun haat, ylentäkäämme ahomaat'", Ketokeno ehdottaa.

Päivä luulussa kootsama

Toimittaja vieraili paikallisessa oppilaitoksessa

Huntbaumin koulussa eli "Huntiksessa" oppilaat notkuvat välitunnilla ponnettomasti asfaltilla. Pikku-Maija, 9, kertoo toimittajalle suositulla luotsama-kielellä epäröimättä: "Lui mootsama! Lunun miotsama lumeni niotsama lun ootsama Luija maotsama!" Aivan... Ainakin tuntien välit ovat siis kunnossa. Miltäs itse koulunkäynti maistuu? "Megakivalta", Maija laukaisee, kun on varma, ettei kukaan näe. "Tosin luntsa maotsama luisee haotsama..." hän tunnustaa.

Niin tai näin, parodogi Silvis Huntbaumin nimeä kantava opinahjo on saanut runsaasti kehuja opettajien taholta. "Kaikesta huolimatta kouluhallituksen jäsenet ovat olleet tyytyväisiä koulun toimintaan", kertoo filometriikkaa opettava Maija "Sira" Liikamäki, "ja siihen olemme osaltamme pyrkineetkin. Ainoita todellisia uhkia tälle ovat tuhmat puheet ruokalassa, joihin johtokunta onkin puuttunut lisäämällä salaista valvontaa."

Myös koulun keittiö on imenyt ansiota omalla tontillaan. Ruokalajit kuten nieriäsose ja rapumurska vaahdollavaahdolla ovat takuulla jättäneet pysyvän jäljen oppilaiden muistoihin. "Oppilaat syövät sitä, mitä ihmiset ennen vanhaan, kunhan ruokailutiloja vähän ehostetaan", ruokalasta vahvistetaan.