Polttolinjalla
Vieraana Lordi von Afäär
Lordi Julius von Afäär on ehdottomasti sitä mieltä, että sikailu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi lordin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Jv: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain sikailee ja sikailee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu sarjatulijuominen, josta joku samperin kahjo on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin rauhaitsenäisyys.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus sikailla?
Jv: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani sikailu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kaapissa, luvan kanssa.
Eikö sikailu edes tullut nuoren lordin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Jv: No olihan siinä toki hitusen salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä opiskelin paljon ja söin pottuja. Paljon pottuja. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pottuja.
Mutta lyhyesti sanottuna sikailu on siis pelkästään pahasta?
Jv: No ehkä se oikeassa paikassa puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti suurentele asiaa, kun sanon, että kyllä sikailu pääsääntöisesti on tuhoavaa.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on lordi?
Jv: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa rauha elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin lordihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Jv: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi sikailla vapaasti, kukaan meistä ei voi olla ylpeä itsestään!
Näinhän se on. Kiitos, lordi Julius von Afäär!