Polttolinjalla
Vieraana Amiraali von Afäär
Amiraali Oliver Mähönen on ehdottomasti sitä mieltä, että ammuskelu on mennyt yhteiskunnassa liian pitkälle. Lehtemme kysyi amiraalin lyhyessä syvähaastattelussa, mitä pahaa siinä on.
Ov: Minusta tuntuu, että maailmamme on muuttumassa kylmemmäksi. Nuorisokin vain ammuskelee ja ammuskelee; ja nyt on kuulemma kehitetty niin sanottu terminaalitelevisionkatselu, josta joku samperin idiootti on kuulemma kehittämässä jopa olympialajia! Missä ovat sellaiset arvot kuin vanhustenpalvontavanhustenpalvonta.
Mutta eikö jokaisella sitten ole oikeus ammuskella?
Ov: Ei minun silmieni edessä ainakaan. Minun nuoruudessani ammuskelu oli tuntematon asia tai sitten sitä tehtiin niin sanotusti kansakoulussa, luvan kanssa.
Eikö ammuskelu edes tullut nuoren amiraalin mieleen takavuosina? Ei edes vähän?
Ov: No olihan siinä toki melkoisesti salaista himon kohdetta, täytyy myöntää. Mutta minä luin paljon ja söin pillereitä. Paljon pillereitä. Juuri tätä nuorisolta nykyisin puuttuu: itsekuria! Ja tietysti pillereitä.
Mutta lyhyesti sanottuna ammuskelu on siis pelkästään pahasta?
Ov: No ehkä se tarkkaan suunniteltuna puoltaa paikkaansa. Mutta en liiallisesti puhu liikoja, kun sanon, että kyllä ammuskelu pääsääntöisesti on luonnotonta.
Mutta mitäpä muuta kuuluu elämään silloin, kun ammattina on amiraali?
Ov: No eläkkeellähän tässä pian ollaan. Taitaa olla aika laittaa vanhustenpalvonta elämässä etusijalle ja unohtaa tämä samperin amiraalihomma hattuhyllylle tykkänään.
No sen te olette totisesti ansainneet. Ehkä teillä on kuitenkin vielä aikaa sanoa GT:n lukijoille jotakin?
Ov: Niin kauan, kun kuka tahansa kadunmies voi ammuskella vapaasti, kukaan meistä ei pääse paratiisiin!
Näinhän se on. Kiitos, amiraali Oliver Mähönen!